Salibandyn historia Suomessa

Siitä kun salibandya alettiin pelaamaan 60-luvun lopun Ruotsissa, meni vielä tovi siihen että laji rantautui myös Suomeen. Samoin kuin Ruotsissa, sen ensimmäiset pelaajat olivat opiskelijoita, jotka alkoivat pyörittää omia sählysarjoja yliopistopiireissä vuoden 1974 liepeillä. Ensin Helsingissä, sitten pikku hiljaa muuallakin päin Suomea ja pian sählyjoukkueita oli niin Hämeenlinnassa, Turussa, Tampereella, Joensuussa sekä Jyväskylässä. Ja mikä olisikaan voinut olla nopein tapa levittää tätä uutta ja hauskaa seurapeliä kuin opiskeluympyrät.

Varsinaisestihan sähly ja salibandy ovat eri asioita, vaikka käytännössä puhutaan samasta lajista. Ero tulee säännöistä ja se on kuin veteen piirretty viiva, yhtä vaikeaselkoinen. Mutta sählyn säännöt ovat joustavammat ja aloittelijalle ystävällisemmät kuin ihan seuroissa pelattavassa salibandyssa, jossa säännöt ovat enemmän kilpaurheilumaisemmat. Ensimmäinen salibandyliitto perustettiin Suomessa vuonna 1985, ja sen kontolla on lajin edistäminen, valvominen ja ohjaus. SSBL:lla on jo yli kaksi tuhatta jäsenseuraa ja pelaajia, joilla on pelilisenssi, oli vuonna 2011 jo liki 50 000. Laji siis kasvatti suosiotaan todella nopeasti ja oli aika, jolloin uusia harrastelijapelaajia tuli lisää jopa 40 % vuoden aikana. Se oli todella voimakasta kasvua, eikä mikään muu laji ole samaan pystynyt. Tällä hetkellä siis salibandy onkin kolmanneksi suosituin laji heti jääkiekon ja jalkapallon jälkeen.

Miksi sitten salibandy sai niin suuren suosion? Siitä on monia arvailuja. Yhtenä syynä pidetään sitä, että lamavuosien aikana 90-luvulla taantuma toi sen, että kansalaiset halusivat kalliiden harrastusten tilalle jotakin helpommin ja halvemmin toteutettavissa olevaa, ja siihen rakoon salibandy sopi kuin nyrkki silmään. Sen kustannukset eivät ole suuren suuret, ja urheiluseurat pystyivät hyödyntämään lajin harrastamisessa jo olemassa olevia tiloja tai muuttamalla tyhjiä teollisuushalleja salibandyareenoiksi suhteellisen pienellä ponnistuksella ja vähillä varoilla. Ja tietenkin kyseessä oli ja on yhä laji, jonka pariin nuoret on helppo saada. Sitä pelataan yhä kouluissa ja aloituskynnys liittymisestä seuraan on myös matalalla. Ja lajissa pystyy aloittamaan juuri siltä tasolta kuin parhaaksi tuntuu, ja jos kiinnostusta ja intoa löytyy, niin haasteita riittää aina liiga- ja maajoukkuetasolle asti.